Ammatillinen opetus tänä päivänä

Tämä blogiteksti on osa opettajaopintoihini liittyvää opintokokonaisuutta, ”opettajan kehittyvä toimintaympäristö” opintojaksolla. Työssä tuli tutustua mm. opetukseen liittyvään lainsäädäntöön sekä valita yksi ajankohtainen kehittämistarve tutkittavaksi ja analysoitavaksi.

Omakohtaiset kokemukseni yrittäjän näkökulmasta eivät ole ammatillisen opetuksen tasoa imartelevia. Osittain tämä oli syynä ajankohtaisen kehittämistarpeen valintaan ja siihen liittyvän kyselyn laatimiseen. Halusin kyselyllä selvittää, olenko yksin kokemuksieni kanssa vai onko muillakin yrittäjillä samansuuntaisia kokemuksia. En ilmeisesti yksin ole. Valmiita vastauksia ei minulla ole kuinka tilanne pitäisi ratkaista, mutta jos jaksat lukea tekstin, niin toivottavasti se herättää pohtimaan miltä tulevaisuus näyttää ellei korjausliikkeitä tehdä.

Taustaa

Olen itsekin kohta kolmentoista täysipäiväisen yrittäjävuoden aikana päässyt ”nauttimaan” aika-ajoin harjoitteliljoiden ohjaamisesta.

Esimerkiksi harjoittelijan piti olla minulla viime syksynä harjoittelussa 4,5 kuukautta. Valmistelin häntä varten koneen, tulostimen, loin tarvittavia tunnuksia, aikataulutin ja suunnittelin mielekkäitä työtehtäviä useamman kuukauden jaksolle… eli käytin omaa aikaani jo ennakkoon useamman tunnin ja jokusen euronkin.

Harjoittelija hoiti hommansa kyllä sinänsä hyvin, se mitä ihmettelen oli oppilaitoksen toiminta. Hän oli viimeisen vuoden opiskelija, joka oli saanut samasta työpaikasta jo aiemmin hyväksiluettua kaksi harjoittelua (toista hyväksilukua opiskelija itsekin ihmetteli). Hän työskenteli koko ajan osa-aikaisena harjoittelun ohessa samaisessa paikassa ja siitä sovittiin yhdessä. Kesken harjoittelukauden hänelle tarjottiin samaisesta paikasta ehdollisena (piti ottaa työ heti vastaan, eikä saanut esim. tehdä harjoittelua minulla loppuun) vakituista työtä ja oppilaitos oli sitä mieltä, että tämähän on loistava juttu ja hän saa lopun harjoittelun kuitattua siellä paikassa työskentelyllä. En väheksy yhtään kassatyöskentelyä, olen sitä itsekin aikoinaan useamman vuoden tehnyt. Mutten koe, että siitä mitenkään laajasti saa merkonomiopintoihin liittyvää opetusta ja koulutusta.

Opiskelijoilla on tänä päivänä tosi vähän lähipäiviä, jolloin olisi teoriaa tarjolla. Viime syksynä tällä kyseisellä opiskelijalla oli yksi päivä koululla ennen kuin harjoittelu alkoi.

Itsellä on jonkunlainen muistijälki muinaisista merkonomiopinnoista, että mitä se silloin piti sisällään ja mitä voisi olettaa merkonomiopiskeliijan osaavan. Ja se osaamisen taso ei sitä tuolla tyylillä ole tai tule olemaankaan. Paperilla voi näyttää hommien olevan jiirissä, muttei sitten käytännössä lähelläkään. Tuntuu, että ammatillisilla oppilaitoksilla ei niinkään ole kiinnostusta minkä tasoista opetusta he antavat, pääasia on se, että tutkintoja tulee ja niistä saadaan rahat.

On totta, että hyvin pitkälti harjoitteluun ja työhön tulevan henkilön oma aktiivisuus ja halu oppia vaikuttaa hänen tekemiseensä työelämässä. Mutta valitettavaa on, että ammatillisen opetuksen laadun varmistus on siirtynyt hyvin pitkälti oppilaitoksista yrityksiin ja opiskelijoille itselleen. Mutta näin sen ei tulisi olla.

Jokaisella opiskelijalla tulisi olla samat mahdollisuudet saada teoreettiset opit oppilaitoksista ja yrityksien tulisi pystyä luottamaan siihen, että opiskelijalla on etenkin valmistumisensa jälkeen papereidensa osoittamat taidot hallussaan.

Sitten tekemäni kyselyn vastauksiin. Suoranaisesti vastauksia ei voi tietenkään yleistää, sillä vastauksia sain kymmeneltä yrittäjältä ja alla olevissa pohdinnoissa on myös mukana omia havaintoja ja kokemuksia.

Yhteistyön muodot

Yrityksissä tehdään monenlaista yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Harjoittelijat ja työssäoppimisjaksoilla olijat ovat osa tätä. Muita yhteistyön muotoina vastauksissa nousi esiin mm. opinnäytetyöt, projektiluontaiset kokonaisuudet, mentorointi.

Tietotaidot

Harjoitteluun tulevien tietotaito oli vastaajien mielestä numeraalisella keskiarvolla mitattuna 2,57 (asteikko 1–4) eli melko hyvän ja melko huonon välimaastossa. Tietotaidon taso valitettavasti laskee ilmeisesti työelämään siirryttäessä, sillä kysyttäessä tietotaitojen tasoa töihin tullessa keskiarvo on 2,43 eli enemmän sinne melko huonon puolelle. Yhtenä syynä tähän itse analysoisin olevan ihan perusopetuksen puute nykyisessä opetuksessa. Kun lähitunteja ei ole, niin opiskelijat eivät myöskään mistään välttämättä sitä kirjaopetusta saa. Elleivät itse osaa sitä etsiä tai yrityksissä osata haalia mukaan osaksi harjoittelua myös oppikirjoja ”ammoisilta ajoilta”. Toinen syy on tietysti myös se, että harjoitteluun tulevien tietotason ei odoteta vielä niin korkealla olevan kuin jo valmistuneen eli osaamattomuus on harjoitteluvaiheessa osin hyväksyttävää sekä odotettua.

Kuinka hyvät opiskelijan valmiudet tiedoiltaan ja taidoiltaan olivat harjoitteluun tullessaan. 4=erittäin hyvät, 1=erittäin huonot.

Yhteydenpito

Oppilaitoksien yhteydenpito yrityksiin oli melko vaihtelevaa kymmenen vastaajan joukossa. Vaikka en tiedä tarkkaan keitä vastaajat ovat, niin tiedän kuitenkin kenelle ja mihin päin linkkiä lähetin, joten tiedän, että vastaajat ovat eri puolilta Suomea, eivätkä esim. ainoastaan Etelä-Savosta. Vastausten hajonta selittynee tällä, että eri oppilaitoksissa on erilaiset opetuskulttuurit ja opettajien erilainen suhtautuminen yhteydenpitoon. Voi olla, tästä ei ole mitään tutkittua tietoa tukena, että osalla opettajista on niin isot määrät paperilla ohjattavia opiskelijoita, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta seurata kunkin opiskelua sillä tasolla kuin se olisi tarpeen.

Oliko ohjaava opettaja oppilaitoksesta yhteydessä yritykseesi ennen harjoittelua, harjoittelun aikana ja harjoittelun jälkeen.

Harjoittelijoihin varautuminen

Oppilaisten harjoittelujaksot ovat pitkiä, useamman kuukauden kerrallaan kestäviä. Kysyttäessä oliko yritykset saaneen informaatiota mitä tuleva harjoittelujakso tulisi sisältää, niin vähän yli 50 %:lle vastaajista opiskelija oli antanut informaation, yhdellekään vastaajista informaatiota ei ollut opettaja antanut.

Aina kun yrityksiin tulee harjoittelijoita, tulee yrityksissä tähän varautua. Tietysti, jos harjoittelijoita on ollut jo useamman vuoden ajan, säännöllisesti, sujuu harjoittelijan sisäänajo kuin itsestään. Mutta yrityksissä, joissa harjoittelijoita otetaan vastaan ensimmäistä kertaa, vaatii se useampiakin toimenpiteitä. Kyselyssä kysyttiin, kuinka työllistäväksi he kokivat harjoittelijan ohjaamisen, vastauksissa ei kumpaakaan ääripäätä ollut yksikään vastaaja valinnut. Vastauksien keskiarvoa katsottaessa kallistutaan kuitenkin melko työllistävän puolelle.

Vastaajista kukaan ei ollut joutunut tekemään hankintoja, mutta tämäkin on monesti tarpeen ensimmäisen harjoittelijan kohdalla. Tätäkin väittämää tukee yksi avoimessa kohdassa annettu lisävastaus: ”Harjoittelijat tekevät samanlaisilla ammattilaisvälineillä töitä kuin muutkin. Viime aikoina ei ole tarvinnut hankkia uuttaa kalustoa.”

Työvoimaa yrityksiin

Vastaajien yrityksiin 70 % oli palkattu viimeisen kahden vuoden aikana ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneita. Positiivista oli se, että kysyttäessä kuinka hyvin saatte ammatillisista oppilaitoksista työvoimaa yritykselle, vastaukset kallistuivat keskiarvoltaan hyvän puolelle.

Tässä kohdassa oli myös avoin kohta, johon vastaajat saivat halutessaan kertoa, mikä oli ollut syy/syyt huonolle työvoiman saamiselle? Tai jos teillä ei ole ollut tarvetta työvoiman saamiselle, niin sen sai kertoa tämän kysymyksen yhteydessä. Kahdella vastaajalla ei ollut tarvetta. Yksi vastaaja oli kertonut, että ovat vaihtaneet alaa tai asuinpaikkaa. Huolestuttavasti yksi vastaus kertoi siitä, mistä minäkin olen kuullut useammasta suunnasta: hankaluuksia on ollut mm. siinä, että parhaat tekijät menevät sopimuskumppaneille, oppilaitoksen suunnasta ei olla aloitteellisia tai opiskelijoilla on suorastaan vaarallisen heikot taidot (esim. rakennusala).

Yhdellä vastaajista oli selkeästi pidempi kokemus harjoittelijoista ja työnhakijoista. Ja hänen vastauksensa kertookin sen, että millaista hyvä yritysten ja oppilaitosten yhteistyö on. Poikkeuksellisesti koko vastaus lainauksena: ”Meillä on erittäin hyvä yhteistyö koulun suuntaan ja joskus olemme myös kyselleet jo etukäteen halukkaita esim. kesätöihin ja joskus laitettu myös ilmoituksia koulun ilmoitustaululle. Muutaman viimeisen vuoden aikana ei kuitenkaan ole ollut tarvetta juuri näille henkilöille ketkä ovat viimeisimpänä olleet harjoittelussa, olemme pitäneet aiempien vuosien (kesä)työntekijöitä enemmän tai vähemmän reservissä. Olemme hyvin opiskelija- ja opiskelumyönteisiä niin uraa miettiviä nuoria kuin vakituisia työntekijöitämme kohtaan.”

Näkemykset ja ehdotukset ammatillisen opettamisen kehittämisestä

Yrittäjyysopetus tulisi saada osaksi ammatillisia opintoja: esim. yksi vastaajista kertoi, että lähihoitajaopinnoissa paikallisessa ammattioppilaitoksessa yrittäjyyskurssin anti keskittyi pelkästään ”yrittäjämäiseen työotteeseen”. Yrityksissä toivottaisiin, että opiskelijoilla olisi enemmän tietämystä yritysmaailman realiteeteista sekä yleistä tietämystä työelämästä. Ja ihan lisää ymmärrystä yrityksen tulosmuodostuksesta ja kulurakenteista, joiden perusteella tulos syntyy.

Kaivataan myös tiiviimpää yhteydenpitoa oppilaitosten suunnasta yrityksiin päin. Yhteydenpito pitää olla tietysti molemminpuolista, mutta yrityksellä ei välttämättä ole edes tietoa kuka olisi oikea taho keneen olla yhteydessä.

Työelämäjaksot ja työssäoppimiset tulisi pyrkiä järjestämään yhteistyössä yritysten kanssa osaamisen ja yritysten tarpeiden mukaan, ei lukujärjestysten tai lomien. Nythän nämä menevät täysin oppilaitosten lukujärjestysten ja lomien mukaisesti. Monesti opiskelijat olisivat itse valmiita joustamaan, mutta oppilaitosten suunnalta ei tule joustoa, mm. opettajien lomien takia.

Mihin on teoriaopetus jäänyt?

Yksi mikä nousee avoimissa vastauksissa esiin, on se, että yrityksissä peräänkuulutetaan paremman teoriapohjan perään. Kärjistetysti vähemmän oppimista videoita katselemalla, enemmän teoriaan tutustuen. Näin ollen opiskelijoilta tulisi vaatia enemmän kokonaisvaltaista oppimista ja tekemistä, myös teoriaosaamissa. Mutta ei voi vaatia, jos sitä ei oppilaitoksissa edes tarjota.

Työelämän perussäännöt

Työelämän pelisäännöt, vuorovaikutus ja tiimitaidot. Alasta riippumatta on vastassa em. lainalaisuuksia ja ne kuuluvat työelämään. Ammattitaitovaatimusten lisäksi tulisi osata myös työpaikkaan ja työsuhteeseen ja tekemisvelvoitteeseen liittyviä asioita, jotka ovat edessä lähes poikkeuksetta kaikilla, jo harjoitteluvaiheessa, mutta etenkin työelämään siirtyessä. Ja ihan alasta riippumatta.

Monelle opiskelijalle tulee oikeasti yllätyksenä, että työaika ei olekaan venyvä käsite, vaan työvuoroilla on tärkeä merkitys ja vuoroon merkityllä suuri vastuu oman tonttinsa hoitamisesta. Tällaisia normaaliin työpäivään liittyviä asioita on todella paljon. Kannattaisiko oppilaitosten käyttää luennoitsijoita tai omien alojensa työnantajia enemmän, jotta sieltä käytäisiin avoimesti keskustelemassa nuorten kanssa arjen perusasioista? Näiden perustaitojen opetuksen, puutteiden määrästä johtuen, tulisi kyllä kuulua osaksi opetusta, mutta sitä ei selkeästi tällä hetkellä siihen sisälly.  

Rahoitusperusteiden muuttaminen

Kun rahoitus perustuu pääasiassa tutkintomääriin, niin oppilaitokset tuntuvat haluavan kaikki ulos mahdollisimman pian. Ammatillisiin oppilaitoksiin tulee tänä päivänä paljon oppilaita ”pakotettuna”, osana työllistämistoimenpiteitä. Motivaatiota opiskeluun ei heillä kaikilla ole ollenkaan, mutta onneksi sentään osalla on. Laadulliset mittarit pitäisi saada keskiöön oppilaitosten rahoituspäätöksissä.

Opettajat työelämäjaksoille ja tarjonta vastaamaan tarpeita

Mitä, jos laitettaisiin opettajat työelämäjaksoille? Nämä avaisivat mahdollisesti opettajille uusia näkökulmia ja näkisivät sen, miten homma toimii käytännössä ja ehkä myös sen, että miksi sitä teoriaa pitäisi myös opettaa.

Yrittäjät voitaisiin sitouttaa koulutuksen kehittämistyöhön, mutta tämä ei onnistu ilman korvausta. Koska harjoittelijoihin ja opiskelijoihin käytetty aika on suoraan pois yrityksen tuottavasta toiminnasta, niin kauan kuin harjoittelija / opiskelija on päässyt ns. liikkuvan junan kyytiin. Tietysti isommissa yrityksissä saattaa olla resursseja järjestää ohjaus ”ilman korvausta”, mutta etenkin omalla alueellamme, Etelä-Savossa, on valtaosa yrityksistä pienyrityksiä, joilla ei erikseen erillistä hr-puolta ole, joka hoitaisi myös harjoittelijat ja opiskelijat.

Oppisopimuksia olisi mahdollista hyödyntää enemmän ja paremmin. Vaatisi kyllä kehittämistä, mm. oppisopimuksen työnantajakorvaus isommaksi ja palkka porrastaen opintojen etenemisen mukaan.

Positiivinen lopetus ja tavoite yhteistyölle

Yksi vastaajista oli avoimessa kentässä jättänyt vielä terveiset: ”Opiskelijoiden kanssa tekeminen, heidän kehittymisensä ja oivaltaminen on ihan mieletöntä! Vastuu ja käytetty aika eivät silloin merkitse mitään.” Tämä olisi se mihin tulisi pyrkiä ammatillisessa opetuksessa, että yrityksissä olisi, alasta riippumatta, tämä fiilis harjoittelijoille ja opiskelijoille paikkoja tarjotessa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.