Tavoite: säästöliekistä jollei täyteen roihuun, niin edes tasaiseen tuleen

Ja taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika edellisestä kirjoituksesta…  Toimin juuri päin vastoin kuin opetan. Tällä kertaa tekstini ei liity markkinointiin ja viestintään, mutta yrittäjän arkielämää sivutaan.

Koko aikuisikäni olen syönyt äärettömän epäterveellisesti, jos katsotaan ruokailurytmiä. Sinänsä ihan oikeita aineksia, mutta ilman mitään säännöllisyyttä. Heittäydyin entisestä elämästä täysipäiväiseksi yrittäjäksi vajaa kolme vuotta sitten ja sen jälkeen tilanne meni pikku hiljaa hullummaksi. Yksinasuvalla yksinyrittäjällä  ei ole työkaverien tai perheen tuomaa sosiaalista painetta päivittäiseen lounaaseen tai muutoinkaan mihinkään säännölliseen ruokailuun. Pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että saatoin helpostikin jättää lämpimän ruuan syömättä parikin päivää ja hyvin pärjäsin (omasta mielestäni) leivällä ja juustolla. Tilanne heikkeni vielä siitä, kun vatsa ei enää tykännyt ruisjauhoista, niin jäi se leivänkin syönti vähemmälle. Säästöjä voidaan todeta syntyneen, kun ei ihan hirveästi tuota vessapaperia kulunut, ei nääs tarvinnut kauhean montaa kertaa viikossa käydä wc:ssä 😉

Kyllähän minä tiedän, että oikea ruokailurytmi olisi pieniä annoksia kolmen tunnin välein. Yritinkin jossain vaiheessa oma-aloitteisesti kalenterimerkinnöin opettaa itseäni oikeaan rytmiin. Onnistui neljä päivää ja sitten jäi yksi ja sitten toinen kerta väliin ja taas oltiin lähes syömättömyyden tilassa. Muiden kanssa reissussa ollessa tuli syötyä lähes samassa rytmissä kuin muutkin, mutta kotiin palatessa palasin jälleen arkeen. Ihmettelen näin jälkikäteen, että miten ihmeessä jaksoin noilla syömisillä treenata viime vuodenkin melko täysillä Lady Bouncers porukan mukana…

Pari kuukautta sitten vihdoin havahduin, että jotain on tehtävä ja yksin en onnistu. Palkkasin PT:n tekemään kanssani ruokailuremonttia. Siksipä tämä kirjoituskin, nyt kun tämän teen julkiseksi, niin per**le, pakkohan tässä on onnistua. Jälleen on kalenterissa merkinnät milloin pitää syödä. Merkintöjen mukaan olen syönyt nyt viidettä päivää,  paremmin siis onnistunut kuin edellisessä kokeilussa 🙂 Kalenterimerkintöjen lisäksi minun pitää raportoida säännöllisesti Hannalle miten olen onnistunut ja mitä olen kaupasta ostanut, joskus myös kuvata ruoka-annokset (selitys sille jos joku ihmettelee, että mitä hittoa tuo kuvailee kaikki ruoka-annokset). Ja sieltä tulee kyllä sitten palautetta ja niin pitääkin.

Kehon säästöliekistä tehty juttu osui silmiini tällä viikolla Ylen sivuilta. Itselläni kehon säästöliekille joutuminen ei johtunut laihduttamisesta, vaan ”tilanne vaan nyt meni siihen”. Nyt on tavoite saada keho ellei täyteen roihuun, niin edes tasaiseen tuleen, katsotaan millainen liekki saadaan aikaiseksi ja kuinka hyvin tämä vanha koira oppii uusia, sinänsä vanhoja temppuja. Pitäkää peukkuja ja pyytäkää miut ruokailuseuraksi, kun olette menossa syömään 🙂

ps. (lisätty 25.3. klo 23.50) Tämän tekstin lukijoissa on nyt jo varmasti ollut sellaisia, ketkä eivät minua livenä ole nähneet, eivätkä välttämättä tule koskaan näkemään 🙂 Ettei tule vääristynyttä mielikuvaa, niin ulkoisesti olisi varmasti vaikea uskoa, etten syö tarpeeksi, sillä massaa; niin lihasta kuin läskiä on ihan omiksi tarpeiksi ja ylikin. Totuus on, että lihaksien osuus ei lähde kasvamaan, eikä läskin osuus lähde putomaan, jos jatkan eloani säästöliekillä.