Kyselyikä?

Itselleni on vissiin iskenyt myöhäinen kyselyikä päälle, sillä moni asiaa kummastuttaa ja hämmästyttää pientä kulkijaa. Nyt nuo kysymykset kumpuavat tähän tekstin muotoon sekalaisessa järjestyksessä.

Muutosvastarinta – mistä se aina kumpuaa?

kysymysmerkkikasaLuin yksi päivä yhden aikakauslehden lukijapastaa, jossa keskusteltiin nuoren ja vanhemman väen eroista työpaikoilla. Keskustelu oli saanut alkunsa, kun joku nuorempi lukija oli kirjoittanut siitä, etteivät he halua aiheuttaa mielipahaa tuomalla uusia ajatuksia ja uusia toimintatapaehdotuksia työpaikoille tullessaan. Tähän oli sitten vanhempi ja ”viisaampi” lukija vastannut lukemassani numerossa. Hyvin tarkkaan hän ohjeisti, että pidä mölyt mahassasi riittävän kauan ja tuo ne sitten esille myöhemmin ja samassa yhteydessä totesi, että siihen mennessä olet jo tottunut yrityksen tapoihin ja olet huomannut ne toimiviksi… Niin, että näin. Pidä mölyt mahassasi ja mennään niillä mihin on jo totuttu? Eikö voisi avata ajatukset uusille mahdollisuuksille?

Sama asia tuli mieleeni kuunnellessani tänään Itä-Suomen Yliopiston Savonlinnan kampuksen professorin esittelyä uusista prosessissuunnitelmista ja siitä kuinka erilaista opettamisen tulisi olla kuin mitä nyt kouluissamme on. Mutta valitettavan monesti myös opiskelijat itse syyllistyvät vanhakantaiseen ajatteluun, myös opettajaopiskelijat. Heille on ehdotettu tuntien pitämistä vähän eri tyyliin, haastettu heitä heittäytymään ja ajattelemaan asioita eri tavalla. Silti sieltä jostain nousee se ajatus viimeistään välitunnin aikaan: ”ainahan oppituntien välissä on välitunnit ollut, eikö ne nyt olekaan aina 45 minuutin jälkeen?” Eikö tauot olisi järkevämpää pitää sopivassa kohdassa, eikä kellon mukaan. Ja miksi oppitunnit pitää jakaa äidinkieleen, matematiikkaan ja luonnontieteisiin, kun aineet voitaisiin sekoittaa ja saada oppimisesta samalla mielekkäämpää.

Keskusteluun nousi myös se fakta, että nykylapset lähtevät täysin eri tasolta taidoin ja valmiuksin kuin nyt kouluttautuvat opettajat. Esimerkiksi tämän päivän esikoululaisille tietokoneet ja älypuhelimet ovat yhtä itsestään selvyyksiä kuin puhumaan oppiminen. Eivät he ole koskaan miettineet miten he käyttävät hiirtä, he vain käyttävät ja tekevät. Ovatko opettajat jo siinä vaiheessa valmiimpia myöntämään, että koululaisilla on paremmat tietotekniset taidot kuin heillä itsellään? Vai jatketaanko sittenkin vielä vanhalla, tutulla kaavalla?

Miksi palautteeseen on niin vaikea vastata?

kysymysmerkkikasaGroteski nosti eilen omassa blogissaan aiheellisesti esiin Mikkelin kaupungin uudet nettisivut. Itse kummastelin jo betavaiheessa olleita sivuja ja niiden näkyvyyttä eri selaimilla. Viestintäjohtaja lähes suuttui kommentistani, etteivät he voi olettaa käyttäjien vaihtavan selainta sen mukaiseksi kuin he haluavat. Fakta on se, että (valitettavasti) monet käyttäjät käyttävät edelleen internet explore-selainta. Se on itse asiassa ainoa oletusselain kaupungin omissa koneissa. Tähän väliin täytyy tarkentaa, että ainakaan beta-sivut eivät näkyneet ko. selaimella oikein. En ole nyt niitä testannut ”julkaisun” jälkeen, sillä en juuri ko. selainta itse käytä. Vastauksena kysymykseeni sain tuolloin, että MTV3:n sivut on tehty samalla alustalla ja tällä nyt mennään ja että sivuilla on kerrottu, että sivut toimivat parhaiten Firefoxilla tai Chromella. Itse tuskailen yksien sivujen kanssa samantyyppisen selainongelman kanssa. Ne eivät näy IE:llä oikein, mutta muilla selaimilla kyllä. En aio tyytyä siihen, että oletan kaikkien vaihtavan selaimensa toiseen, vaan aion saada sivut toimimaan vielä joku päivä oikein. Koska tiedän, että ne toimivat testivaiheessa oikein kaikilla sivuilla, niin on niiden toimittava nytkin, vaikka ovatkin toisella palvelimella. Toivon mukaan se päivä on hyvin lähellä.

Se oli hienoa, että kaupungin sivuista pyydettiin palautetta, mutta olisiko ne palauttaneet kannattanut huomioida ja niihin reagoida eikä läiskäistä sivuja keskeneräisenä julkisuuteen.  Monissa näkemissäni palautteissa todettiin, että homma seis ja mieluummin alusta uudelleen kuin tuollaisena eteenpäin. Totta, että projekti oli myöhässä, mutta silti… olisiko ollut järkevämpää ottaa aikalisä ja hoitaa mieluummin sivusto kuntoon?

Syrjäytyneisyys, itse aiheutettua vai olosuhteista johtuvaa?

kysymysmerkkikasaViime aikoina on useissa kolumneissa ja blogeissa noussut esiin tarinoita syrjäytyneistä ja sivuun jääneistä aikuisista nuorista. Osassa tarinoissa on ollut paljon faktaa ja tunnistettavia epäkohtia, osassa ehkä enempi mediahakuisuutta…

Itse menin kyllä lähes sanattomaksi käytyäni erään puolitutun kanssa keskustelun töiden hakemisesta. Keskustelu alkoi siitä, että hän totesi elämänsä olevan mallillaan, jos hän saisi töitä. Samaan hengenvetoon hän myös totesi, että kun vielä siistijöistä pitäisi olla pulaa, niin on ihme ettei hän ole työllistynyt. Minä siihen tietysti kommentoimaan, että onhan niitä ehkä nyt melko vaikea saada, mutta totta, että siistijöistä on pulaa. Jatkoin, että oletkos minkä verran tehnyt hakemuksia. Vastaus kyllä tyrmäsi täysin, ei hän ollut kuulemma nyt useampaan kuukauteen edes tehnyt hakemuksia. Miten helvatissa hän voi olettaa, että hän saa töitä, jos hän ei edes hae niitä? Vai olettaako ja odottaako hän, että työnantaja käy hänet kotiovelta hakemassa.

Miksi ei valiteta, kun siihen olisi lupa?

kysymysmerkkikasaOlen viime aikoina saanut olla mukana Länsi-Savon ja kaupungin yhteisessä projektissa, Helpompi arki -teemasivuston sisällön tuottajana (osa Arkea helpottavat digitaaliset ratkaisut -kilpailua). Sivustolla on lomake, jolla kaupunkilaiset saisivat motkottaa sielunsa kyllyydestä ja odotinkin oikein, että sieltä tulisi yhteydenottoja niin paljon, että joutuisin kovaakin karsintaa tekemään. Ei ole ylitarjonnasta ollut pelkoa, vaan ennemminkin olen saanut etsiä ongelmia ja kaivaa niitä esiin. Eräs kaverini totesi, että sen takia ihmiset eivät motkota, kun se tarvitsee omalla nimellä tehdä. Totta, lomakkeella pitää ilmoittaa nimi, mutta siellä myös kysytään haastattelulupaa. Jos ei lupaa ole, niin juttu tehdään nimettömänä. Miksi olemme nimettöminä valmiita mollaamaan, kommentoimaan ja jopa haukkumaan? Koetaanko se niin helpommaksi? Nyt voisi nostaa huomaamiaan epäkohtia esiin ja ehkä sillä tavalla antaa jollekulle idean miten epäkohta voitaisiin ratkaista.

Suutarin lapsella ei ole edelleenkään kenkiä…

Olen tuntenut huonoa omaa tuntoa, kun olen huonosti kirjoittanut tätä blogia. Kaikille asiakkaille aina painotan, että jos ei kirjoituksia tule säännöllisesti, niin ei kannata aloittaa… Ja tässä sitä ollaan itse, edellinen kirjoitus alkusyksystä ja nyt elellään jo marraskuuta. Tähän tuli pituutta kyllä sen verran, että olisihan tuota asiaa saattanut olla jo aiemmin, mutta menköön nyt samalla kerralla enempi. Katsotaan milloin seuraavan kerran irtoaa 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.